Mummo ja pappa olivat varanneet Kuusamon Tropiikista viikonlopun majoituksen, että saavat olla uimassa poikien kanssa. Me päätettiin, että tehdään “aikuisten reissu”. Ei ollut tarkoitus niinkään hakeutua samaan suuntaan mutta kun haluttiin mielummin olla luonnossa kuin lähteä kaupunkiin tai edes rocktapahtumaan niin valikoitui suunnaksi myös Kuusamo. Pieni Karhunkierros vaikutti sopivalle kohteelle ja sen alkupäästä löytyi hyvänoloinen majoituspaikkakin. Basecamp vaikutti enemmän seikkailukeskukselle kuin hotellille.

Me ajeltiin Taivalkoskelle Jalavan kaupalle pojat kyydissä. Siinä pysähdyttiin yhdessä mummon ja papan kanssa syömään. Kysyin varsin, että kumman matkaan pojat sitten lähtee? Meidän vai mummon ja papan. Ei jäänyt epäselväksi, että meidän autossa istuminen riitti. Päästiin jatkamaan siis kahdestaan.

Ajeltiin kaupan kutta kohti Pientä Karhunkierrosta ja majapaikkaa. Tietenkin alkoi satamaan just Kuusamossa. Ei ollut yllätys, sadetta oli luvattu noin 21 aikoihin, joten eihän siihen ollut enää kun noin 6-7 tuntia. Ei sade meitä lannistanut, satoi toistaiseksi aika vähänkin. Päätettiin, että mennään silti heti suoraan kiertämään vaellusreitti. Mahdollisesti jos sade yltyisi illaksi niin on kuitenkin mukavampaa olla tihkusateessa kuin kaatosateessa.

Majapaikka oli aika lailla korvessa, navigaattorin mukaan ajeltiin pitkän aikaa metsässä. No, tie oli aika huonokuntoinen mutta on niitä huonompiakin teitä navigaattorin karttaan merkattu. Löydettiin silti perille vaikka alkoi jo tuntua ,että kyltissä ilmoitettu 3km matka on varmasti mennyt jo reilusti.

Meidät otettiin vastaan heti mielenkiintoisella tavalla. Kun sanoin, että me on varattu yöpaikka, niin tiskin takana ollut tyttö vaikutti siltä, niinkuin olisi jo tuntenut meidät. Pakkohan se oli kysyä, että ollaanko me paikan ainoat yöpyjät vai miten ne heti voi meidät tunnistaa ja kaikki on valmista ilman mitään kyselemättä tai meidän edes itseä esittelemättä sen tarkemmin? Niinhän se oli ettei juuri tälle yötä ollut yöpymässä ketään muuta, se selittää miten voi muistaa kaiken mistä on juteltu ja miten osaa tunnistaa heti asiakkaan. No, se sopi meille koska meillä oli hieman kiire lähteä jo kävelykierrokselle. Käytiin kuitenkin pikaisesti katsomassa sauna ja huonekin. Sade oli loppunut ja oli hieman toivoa päästä tekemään kierros kuivassa kelissä.

Ei päästy alkua pitemmälle, kun tihkusade taas alkoi. Toisaalta oli niin hiostava ilma, että hiki kasteli paidan jo alkumatkasta. Ei siis ollut ollenkaan kuivaa tiedossa. Ilma ei lähtiessä ollut kuin 17 astetta ja aurinko ei paistanut. Sen puolesta olisi luullut, että on mukava keli kävellä.

Lähdettin kiertämään kierros myötäpäivään ja mentiin Kitkajoen yli riippusiltaa. Edessä vaikutti kartan mukaan olevan aika tylsän näköiset 2.5 km ennen Kallioporttia. Muutama lampi ja metsää. Ei se nyt ihan niin tylsää ollut, mitä kartasta olimme kuvitelleet ja Kallioportti oli vaikuttava mahtavilla korkeuseroilla.

Viimestään tässä vaiheessa oli tullut selväksi että kuivana ei perille päästä. Mun hattu oli hiestä märkä ja alkoi näyttämään Nalle Puh hatulle. Kostuessaan nahka venyi ja lakki painui syvemmälle päähän. Tuli jo mieleen, että se on entinen hattu. Pikku murhe, nyt katseltiin maisemia , joissa oli todellakin ihailemista ja ei tästä mitään helppoa nojatuolimatkaa oltu edes haluttu, seikkailua ja nyt sitä sai

Kallioportilta tultiin portaita alas loputon määrä, muistaakseni kyltissä oli että niitä olisi ollut 252 kappaletta ja vastasi 13 kerroksisen kerrostalon portaikkoa. Edessä piti taas olla vähän metsäkävelyä ja pian olisimme Kitkajoen rannalla. Siitä loppumatkan piti olla hienoa jokivartta lähes koko loppumatkan.

Olin odottanut, että polku menisi lähempää jokea. Joki ei ollut edes koko aikaa näkyvissä ja koko matkan polku meni paljon ylempänä joen pintaa, kymmeniä metrejä korkeammalla. Toisaalta silloin, kun joki näkyi niin maisemat oli ihailtavan kauniita. Koskikohdissa veden kohina kuului vaikkei koskea näkynyt.

Osassa kohtaa oli niin suuria pudotuksia ettei reunalle meinannut uskaltaa mennä. Tuli mieleen että kaiteet niihin paikkoihin kuuluisi olla.

Oltiin jonkin verran yli puolen välin ja jäätiin Siilastuvalle paistamaan makkarat, eihän sitä turhaan makkarapakettia ja eväitä kanneta. Jyrävän vesiputous kohisi tai suorastaan jyrisi makkaranpaistopaikalle asti.

Kun lähdettiin jatkamaan matkaa niin joku koskenlaskuporukka tuli koskea alaspäin. Jyrävän putousta ei saanut laskea, joten ne pisti pelkän kumiveneen putouksesta. Piti jäädä katsomaan miten kumivene putouksen tulee alas. Tulihan se alas mutta veneen kippari joutui kahlaamaan sen ja kumpparit oli vettä täynnä sen jälkeen.

Jyrävän putouksen kohdallakin oli jyrkät seinämät ja korkeutta oli taas niin paljon että reunalle meno pelotti. Piti se kuitenkin käydä kurkkaamassa, miltä pudotus näyttää ylhäältä.

Aallokkokoski oli 900 metriä pitkä koski, sitä ei tahtonut polulta kunnolla nähdä. Eipä tässä vaiheessa tiedetty, että seuraavana päivänä lasketaan itsekin se koski kumiveneellä. Jos maisemat jäi nyt näkemättä niin se asia korjaantuisi myöhemmin.

Loppumatkasta tuntui jo, että olisi kiva päästä saunaan. Meillä vierähti reissussa lähes 5 tuntia. Kiirettä ei pidetty ja pysähdeltiin katselemaan silloin, kun näkemisen arvoisia paikkoja oli. Reitti oli ilmeisesti noin 10 km joten kova vauhti meillä ei ollut.

Vaikka tämä “ihmissäilytys” oli varsin kelvollinen niin vielä parempi oli saunaosasto. Loppuilta menikin siellä ja lähinnä poreammeessa.

Seuraava päivä kuluikin sitten koskenlaskun merkeissä. Olisin halunnut mennä Basecampin Villille Reitille, jossa oli pitkä koski ja vaativuustaso, korkein mitä voi laskea järjestetyillä koskilaskuretkillä. Se retki järjestettäisiin vasta iltapäivällä ja perheretki aamusta. Päätettiin että osallistutaan siihen perheretkelle paremman ajankohdan vuoksi. Mentiin aamupalalle ja hoksasin, että se perheretki loppuu ennen parempaa retkeä ja päätettiin osallistua molemmille.

Perheretkelläkin pääsi ihan mukaviin koskiin ja vettä roiskui niin että kastui. Kastui vähän omatkin vaatteet vaikka meillä olikin sadevaatteet. Ei siis hullumpi koskiseikkailu ollut sekään. Mutta kyllä tuntui hyvälle, ettei meidän koskenlaskut jäänyt siihen, kun tultiin rantaan. Vähän jäi sellainen maku, että jäi kesken ja tässäkö tämä oli? Meillä oli tunti aikaa ja syötiin odotellessa toista retkeä. Ehdittiin juuri sopivasti juoda vielä kahvit ja taisi olla kolme minuuttia aikaa vielä kävästä vaihtaan huoneessa vaatteita. Oltiin jo kokeneita koskenlaskijoita ja tiesi ettei kannata laittaa sellaista päälle minkä haluaa säilyväksi kuivana.

Meidän edellisen reissun kippari otti meiltä kameran ja lupasi kuvata siihen meitä reitin varrelta. Varsin mukava palvelu ja saatiimpa selaisia kuvia mitä ei varmasti olisi muuten ollut helposti saatavilla. Erityiskiitos Samille!

Aallokkokosken jälkeen ei ollut päällä enää yhtään kuivaa vaatetta. Kumivenekin oli välillä reunoja myöten vettä, niin oli saappaatkin vettä täynnä. Mihin niitä sadevaatteita ja kumisaappaita tarvii, kun kaikki kuitenkin kastuu läpimäräksi : ) ? Olipa mukava, kun meillä oli vielä huone, jossa sai käydä suihkussa ja vaihtamassa kuivat vaatteet. Kiitokset erinomaisen hyvästä palvelusta koko Basecampin henkilökunnalle!

Seuraavaksi seikkaillaan töihin, miten se loma voi aina loppua kesken?