Nyt on sitten kuvia itse lennättämisestäkin eikä vain rikkinäiseisestä koneesta lennon jälkeen. Niinhän siinä taas kävi että kone rikkoutui ja liimaustarvetta tuli. Taas kotona tuuli oli erittäin tyyni, tuolla aukiolla tuulikin jo ihan selvästi. Kuitenkin vähemmän kun eilen ja lentäminenkin onnistui paremmin. Lensin edestakaisin tuossa pellon päällä ja jostakin syystä toisessa päässä käännös oli helppo ja toisen pään käännös epäonnistui jatkuvasti. Vastatuuleen käännös onnistui ja kun mentiin myötätuuleen niin en saanut konetta kääntymään vastatuuleen. En sitten tiedä teinkö siinä virheen että myötätuuleen kone meni niin nopeasti ja lensin vähemmällä kaasulla. Kun teen käännöksen niin katoaako ilma koneen alta ja kone kääntyy hallitsemattomasti poikittain. Eli onko kyseessä se niinsanottu “sakkaus”? Pitäisiköhän myötätuuleenkin lentää isommilla kierroksilla vaikka nopeus on muutenkin kova?
Laskeutuminenkin onnistui omasta mielestä todella hyvin muutaman kerran. Kerran tulin koneella ihan muutaman kymmenen metrin päähän itsestä, ei tarvinut hakea konetta kaukaa niinkuin tavallisesti
Muutaman laskeutumisen tein muuten vain tarkoituksella niin että saisin koneen nätisti alas. Ne onnistuikin ihmeen hyvin. Kone liitää hetken aikaa ilman moottorin apua ja sillä tapaa näkyy laskeutuminen onnistuvan suhteellisen nätisti. Paikan valinta ei vaan ole vielä ihan hallinnassa. Muutenkin tuo kolmi ulotteinen ajatteleminen ja näkeminen vaatii kehitystä. Vähnkin kauemmaksi on vaikea hahmottaa missä asennossa kone on, varsinkin kun tuuli alkaa tehdä omat temput koneelle. Jos kone on liian kaukana niin tuulen aiheuttamiin muutoksiin ei tahdo ehtiä reakoimaan tarpeeksi nopeasti. Kai se johtuu näkemisestä kun lähempänä se alkaa jo jollakin tapaa onnistua. Jospa sitä pikkuhiljaa kehittyisi….






























